UUSI OSOITTEEMME ON PAM.FI/BLOGI

Tuoreemmat Siltasaaren valopäiden ja muiden Palvelualojen ammattiliiton asiantuntijoiden blogikirjoitukset löydät PAMin verkkosivuilta. Teemoina siellä ovat työmarkkinat, talous, sopimusjärjestelmä, edunvalvonta, inhimillinen yhteiskunta, tulevaisuus ja tasa-arvo.

JOKAISELLA ON OIKEUS TYÖHÖN JA PALKKAAN – MYÖS OSATYÖKYKYISILLÄ JA VAMMAISILLA HENKILÖILLÄ

Osatyökykyisten työmarkkinaosallisuuden parantamisesta on puhuttu pitkään. Väestörakenteen muutoksesta johtuen kestävyysvajeeseen on haettu uusia ratkaisuja kilpailukyvyn ja talouskasvun vauhdittamiseksi. Yhteiskunnan kannalta lienee selvää, että työllisyysastetta on nostettava, jotta hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Ikääntyvässä Suomessa tarvitaan jokaisen työpanosta, ja on löydettävä uusia kestäviä toimintatapoja, jotta kaikille työtä haluaville ja työhön kykeneville voidaan turvata töitä. 

Osatyökykyiset on alettu nähdä potentiaalisena työvoimana vasta 2000-luvulta lähtien kiristyneen julkisen talouden ja uusliberalismin ideologian nousun myötä. Tällöin työ osatyökykyisten työmarkkinaosallisuuden parantamiseksi on alkanut sekä kansallisella että EU:n tasolla. Tästä huolimatta osatyökykyisten työllistymisen vaikeudet ovat pysyneet kokonaisuutena entisen kaltaisina. 

Osatyökykyisten ja vammaisten työmarkkinaosallisuuden edistäminen on tärkeää paitsi kestävyysvajeen näkökulmasta myös henkilön oman hyvinvoinnin sekä hänen sosiaalisen ja taloudellisen itsenäisyytensä varmistamiseksi. Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden työhön. Jokaisella on oikeus toteuttaa itseään työllä ja saada siitä oikeudenmukaista palkkaa. 

Ihmisoikeusliiton ja Kehitysvammaliiton Palkkaa työstä -kampanja nostaa loistavasti esiin osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden yhteiskunnalliset ongelmat. Vammaiset tekevät Suomessa töitä jatkuvasti, mutta työnteosta ei vain makseta palkkaa. Suomessa on noin 250 000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä, joista vain 3 % on palkkatyössä. Kunnat järjestävät jatkuvasti vammaisille työtoimintaa, josta ei makseta palkkaa, vaikka työn vaatimukset ja työtehtävät ovat samat kuin muilla työsuhteessa olevilla henkilöillä. Osatyökykyiset ja vammaiset saavat tästä työpanoksestaan ainoastaan työosuusrahaa, joka on alle 10 euroa päivässä. Kuntien tarjoama työtoiminta ja avotyötoiminta sosiaalipalveluna osatyökykyisille ja vammaisille henkilöille on erityisen ongelmallinen sekä perustuslain että työoikeuksien näkökulmasta.

Suomen työmarkkinoiden tulee toimia sosiaalisesti vastuullisemmin ja osallistavammin. Julkisessa keskustelussa on tuotu esille, että suomalaiset työmarkkinat ovat liian jäykät työllistämään osatyökykyisiä ja vammaisia henkilöitä. On haluttu nähdä, että polkemalla työehtosopimuksia voidaan motivoida yrityksiä tarjoamaan työtä myös osatyökykyisille ja vammaisille.  Palkkaa työstä -kampanja osoitti sen, että monet osatyökykyiset ja vammaiset henkilöt tekevät tavallista työtä eikä heidän työpanoksensa eroa muista työntekijöistä. Monien vammaisten vamma ei vaikuta työvaatimuksiin eikä työsuorituksiin. Miksi ihmeessä heidän työpanoksensa olisi vähäarvoisempi kuin vammattomien henkilöiden? Jokaisella tulee olla oikeus työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan!

Osatyökykyisten ja vammaisten työmarkkinaosallisuuden edistämiseksi on säädetty yhdenvertaisuuslaki, joka edellyttää työnantajalta yhdenvertaisuuden edistämistä ja kohtuullisia mukautuksia, jotta vammainen henkilö pystyy yhdenvertaisesti muiden kanssa työllistymään sekä suoriutumaan työtehtävistä ja etenemään työuralla. Lisäksi työnantajan tulee edistää yhdenvertaisuutta myös rekrytoinnissa. Työnantajan tulee arvioida tapauskohtaisesti kohtuullisten mukautusten tarvetta yhdessä työntekijän kanssa. 

Julkinen valta myös tukee yrittäjiä erilaisilla tukimuodoilla. Mainittakoon työolosuhteiden järjestelytuki, jota työnantaja voi saada työhön palkattavan tai työssä jo olevan henkilön vamman tai sairauden edellyttämäistä uusista työvälineistä tai kalusteista, muutostöistä työpaikalla tai toisen työntekijän ohjausavusta.

Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan vammaisuuden tai terveydentilan perusteella. Myös osatyökykyiset ja vammaiset ovat täysivaltaisia kansalaisia ja heillä on samat oikeudet kuin vammattomillakin. 

Eikös tähän asiaan tarvita korjausliike, kun tiedämme, että varsinkin vammaisten ihmisten osallistuminen koulutukseen ja työelämään on vähäisempää kuin muilla; tiedämme, että vammaisten työvoimaosuuden kasvu on ollut lievää eikä työllisyysaste ole noussut yhtä paljon kuin väestöllä keskimäärin; tiedämme, että vammaisten henkilöiden peruskoulutuksen jälkeiset koulutusmahdollisuudet ja työmarkkina-asema on huono; tiedämme, että vammaisten ihmisten arkielämä on niukkaa ja sosioekonominen asema heikompi kuin muulla väestöllä; tiedämme, että vammaisten suhteellinen köyhyysaste on noussut? Jokaisella – myös osatyökykyisillä ja vammaisilla on oikeus ihmisoikeuksiin!

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
sosiaalipoliittinen asiantuntija

Lähteet:
Palkkaa työstä -kampanja: https://ihmisoikeusliitto.fi/palkkaa-tyosta/

Heidi Markkula & Simo Kleim (2019): Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus saada työstään palkkaa. Saatavuus: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006240061.html

Pirkko Mahlamäki (2013): Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu. Saatavuus:

https://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_005.html?s=0

Yhdenvertaisuussuunnittelun opas yksityiselle sektorille (2015):

https://yhdenvertaisuus.fi/documents/5232670/5376058/Yritysten+yhdenvertaisuussuunnittelun+opas/631c4506-eadf-4af7-95c1-0fecea12e01a/Yritysten+yhdenvertaisuussuunnittelun+opas.pdf

Työolosuhteiden järjestelytuki. TE-palvelut:

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonantajalle/loyda_tyontekija/tukea_rekrytointiin/tyoolosuhteiden_jarjestelytuki/index.html

Mika Gissler & Päivi Sainio (2016): Vammaisia on työikäisistä suomalaisista 7 tai 29 %. Saatavuus: https://blogi.thl.fi/vammaisia-on-tyoikaisista-suomalaisista-7-tai-29-prosenttia/

SUOMI − TASA-ARVOISIN MAA MAAILMASSA − UTOPIA VAI TODELLINEN MAHDOLLISUUS?

Maaliskuu on merkityksellinen naisten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien muistamiskuukausi. Toissa viikolla juhlittiin kansainvälistä naistenpäivää, ja tänään juhlitaan Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

Minna Canthin syntymästä on nyt 175 vuotta. Hän oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut nainen, joka nosti tyttöjen koulutusta, naisten asemaa, yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja ihmisarvoa puheenvuoroihin, lehtikirjoitusten otsikoihin ja kirjoihin. Canth antoi naisten oikeuksille äänen ja nosti naiskysymyksen julkiseen keskusteluun.

Nyt, Minna Canthin juhlavuonna, on hyvä kysyä ja pohtia, mihin olemme päässeet 175 vuoden aikana. Juuri päättyneellä hallituskaudella naisten asemaa on punnittu paljon johtuen hallituksen toimista, jotka ovat vaikuttaneet suoraan sukupuolten tasa-arvoon, oikeuksiin ja asemaan yhteiskunnassa. Hallitus ei ole kokenut tarpeelliseksi panostaa riittävästi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen – voisi sanoa, että oikeuksissa on jopa otettu takapakkia.

  

Joulukuussa 2018 julkaistussa Tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle tuodaan konkreettisesti esille, kuinka tasa-arvoinen maa Suomi on eri elämänalueilla. Kun tasa-arvotilannetta verrataan muihin Pohjoismaihin, Suomi pärjää huonosti. Esimerkiksi viime vuonna ilmestyneen OECD:n raportin mukaan Suomessa kokoaikaisessa työsuhteessa olevat miehet ansaitsivat keskimäärin 18, 1 % enemmän kuin naiset, kun Tanskassa luku on 5,8 %, Norjassa 7,1 % ja Ruotsissa 13,2 %. 

Tasa-arvovaltuutettu nosti esille kertomuksessaan sen, että naisten heikko työmarkkina-asema näkyy palkkaerossa, eläkkeissä, työelämän segregaatiossa ja isien perhevapaiden pitämisessä. Työelämän jakautuminen naisten ja miesten aloihin on Suomessa erityisen voimakasta. Suomessa vain 10 % työntekijöistä työskentelee aloilla, joilla naisia ja miehiä on molempia vähintään 40 %. Isät jäävät varsin huonosti kotiin hoitamaan lapsiaan – vain noin 10 % kaikista isistä pitää perhevapaita, mikä heijastuu naisten asemaan työmarkkinoilla. 

Raskaussyrjintä on yksi työelämän syrjintäilmiöstä, josta on keskusteltu paljon viime aikoina. Lienee syytä kysyä, onko ilmiö uusi, vai ovatko naiset vain tulleet tietoisemmaksi omista oikeuksistaan. Voi olla, että tämänhetkisen liikehdinnän takia naiset uskaltavat ottaa herkemmin yhteyttä liittoon tai tasa-arvovaltuutettuun, mikä näkyy tasa-arvovaltuutetun asiakasyhteydenottotilastoissa piikkinä. Saman tyyppinen ilmiö on nähtävissä PAMin jäsenten yhteydenotoissa. Jäsenet soittavat yhä useammin ja tiedustelevat työnantajan oikeudesta muuttaa ja vähentää työtehtäviä perhevapaan aikana kertomatta tai ilmoittamatta siitä itse työntekijälle. Käytännössä raskaus- ja perhevapaasyrjintä voi näkyä esimerkiksi työsuhteiden keston rajoituksissa raskauden tai perhevapaiden vuoksi,  työtehtävissä, kun töihin palataan perhevapaan jälkeen, ja myös asiattomina kysymyksinä työhaastatteluissa. 

Raskaus- ja perhevapaasyrjintään voidaan vaikuttaa rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten perhevapaauudistuksella. Tällä hetkellä naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista. Tämä vaikuttaa heidän asemaansa työmarkkinoilla, heidän työuransa kehitykseen ja eläkekertymäänsä. Perhevapaauudistuksella vaikutetaan myös siihen, miten työpaikoilla suhtaudutaan sukupuolten väliseen työnjakoon. Joillakin työpaikoilla vallitsee kielteinen asenneilmapiiri, mikä vaikuttaa isien perhevapaan käyttämiseen. Hoivakysymykset nähdään Suomessa edelleen naisten ongelmaksi. Toinen syy liittyy perheiden taloudelliseen tilanteeseen, toisin sanoen, kun miehellä on parempi palkka, vastuu lastenhoidosta kaatuu naisten harteille. 

Suomen on tehtävä yhä enemmän töitä naisten ja miesten välisten palkkaeron kaventamiseksi sekä tasa-arvolain samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamiseksi. Nykyisen hallituksen aikana palkkatasa-arvossa on menty takapakkia. Tämä näkyy esimerkiksi kilpailukykysopimuksen samapalkkaisuusohjelman vaikutuksissa. Kilpailukykysopimus vaikutti eniten naisvaltaisten alojen palkkoihin, kun taas samapalkkaisuusohjelma on ollut tavoitteeltaan ja toimenpiteiltään vaatimaton. Ohjelma on onnistunut heikosti päätavoitteissaan. Julkisuudessa samapalkkaisuusperiaatteen tavoitteista on laaja yhteisymmärrys, mutta tätä yhteisymmärrystä ei ole haluttu vielä viedä konkreettiselle toteuttamistasolle.

Lisäksi hallituksen leikkauspolitiikka on köyhdyttänyt eniten naisia. THL:n Perusturvan riittävyyden arviointiraportin mukaan työttömien perusturvan taso on heikentynyt tällä hallituskaudella erilaisilla indeksijäädytyksillä ja -leikkauksilla sekä aktiivimallilla. Koska perusturvaetuuksien saajissa on selvästi enemmän naisia, voidaan sanoa, että leikkaukset ovat kohdistuneet eniten naisiin.

Tulevaisuudessa Suomi ei voi kuitata sukupuolista tasa-arvoa sillä, että me olemme yksi tasa-arvoisimmista maista maailmassa. Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka myönsi naisille täydet poliittiset oikeudet, mutta Suomen nykytilanne on aika huono, kun verrataan muihin Pohjoismaihin. Suomi tarvitsee enemmän toimintaa ja vähemmän juhlapuheita asian edistämiseksi. 

Mitä, jos tehdään periaatteellinen päätös? Vähemmän juhlapuheita ja enemmän konkreettisia toimia! Suomi tarvitsee tasa-arvopolitiikkaa, joka sitoutuu pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Nyt eduskuntavaalien alla on tärkeää nostaa puolueiden keskusteluteemaksi myös sukupuolten tasa-arvokysymykset. Seuraavan hallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta tasa-arvokysymyksistä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Suomella pienenä kansakuntana ei ole varaa ottaa takapakkia. Jo riittää puheet tasa-arvon tarkastelusta ja saavutuksista! Katseet kohti tulevaa ja parempaa tasa-arvopolitiikkaa! Ei riitä, että olemme yksi tasa-arvoisimmista maista maailmassa – meidän pitäisi olla maailman tasa-arvoisin maa. 

Egëzona Kllokoqi-Bublaku

sosiaalipoliittinen asiantuntija

SAK PYRKII TURVAAMAAN HYVINVOINTIVALTION RAHOITUKSEN TYÖN MURROKSESSA

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK julkisti 1.2.2019 verotavoitteensa vaalikaudelle 2019−2023. PAMin ekonomistina minun on helppo yhtyä SAK:n esittämiin keinoihin hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi sekä tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseksi. Tärkeimpinä tavoitteina on veropohjan laajentaminen ja tiivistäminen sekä verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta pääomien ja varallisuuden verotukseen.

SAK:n ehdotukset kasvattaisivat valtion verotuloja vuositasolla 762 miljoonaa euroa. Itse tarkoituksena ei kuitenkaan ole verotuksen kiristäminen vaan kestävyysvajeen kurominen sekä puskureiden kasvattaminen matalasuhdanteen varalle. Tämä pyritään saavuttamaan keinoilla, joiden haitallinen vaikutus talouteen ja työllisyyteen on mahdollisimman pieni. Taantuman iskiessä SAK esittää puolestaan 300 miljoonan euron verokevennyksiä pieni- ja keskituloisille kotimaisen kulutuksen tukemiseksi. 

Paino pääomiin, veropohja tiiviiksi

Pääomien verotuksen kiristäminen ei ole hyvinvointivaltion rahoituksen näkökulmasta ainoastaan kannattavaa vaan lähes välttämätöntä, jos ja kun automaatio vähentää työn tarvetta ja silpputyön yleistyminen pienentää työtulojen verokertymää. Pääomien ja varallisuuden verottaminen voi myös kannustaa niiden järkevämpään käyttöön ja lisätä näin tuottavuutta kohentavia investointeja. Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennukseen puuttuminen on hyvä esimerkki tästä. 

Kasvavaan eriarvoisuuteen SAK pyrkii vastaamaan perintö- ja lahjaveron korotuksella sekä palauttamalla käyttöön kattavan mutta maltillisen varallisuusveron. Nämä keinot purevat erityisesti ylisukupolvisiin varallisuuseroihin. Kun verovaroin huolehditaan vielä koulutuksen maksuttomuudesta ja korkeasta tasosta, voidaan varmistaa, ettei pelkkä syntyperä määritä mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Veropohjaa tiivistettäisiin lisäksi luopumalla perusteettomista yrittäjä- ja metsälahjavähennyksistä sekä torjumalla harmaata taloutta ja haitallista verosuunnittelua. Harmaata taloutta hillitään esimerkiksi edellyttämällä ns. fiskaalisten kassajärjestelmien käyttöä. Reaaliajassa verohallintoon yhteydessä olevien kassakoneiden käyttö lisäisi verotuloja ja tukisi palvelualojen menestystä, kun veroja kiertävät toimijat eivät pääse hyötymään velvollisuutensa hoitavien yritysten kustannuksella.

Kestävyysvajetta kuromaan

Verotuksen kiristäminen SAK:n ehdottamin keinoin ei ole ainoastaan järkevää suhdannepolitiikkaa vaan askel kohti tulevina vuosikymmeninä iskevän kestävyysvajeen korjaamista. Lähtökohtaisesti kestävyysvajetta korjataan tulevilla hallituskausilla taloutta ja työllisyyttä tukemalla, veroja korottamalla tai palveluja ja tulonsiirtoja leikkaamalla. 

Työllisyystavoitteet kuten tälle vaalikaudelle asetettu 72 prosenttia tai työ- ja elinkeinoministeriön tulevalle hallituskaudelle paaluttama 75 prosenttia eivät kuitenkaan kohenna julkista taloutta aiempaan tapaan. Yleistyvät osa-aika- ja silpputyö eivät nimittäin nosta palkansaajan vuosituloja sellaiselle tasolle, että niistä maksettaisiin valtion tuloveroa. 

Valtiovarainministeriön tuoreen virkamiespuheenvuoron (4.2.2019) perusteella voisi lisäksi syntyä käsitys, että menoleikkaukset ja kulutukseen kohdistuvat verot ovat ainoa keino kestävyysvajeen kuromiseksi. Noudattamalla esimerkiksi SAK:n suosituksia yhteistyöstä kansainvälisen verokilpailun kitkemiseksi ei valtiovarainministeriön kuitenkaan tarvitsisi nostaa käsiä pystyyn pääomien verottamisen suhteen.

Mitä leikkauksiin tulee, ovat poliitikot vähemmän yllättäen hiljaa niiden kohteesta ainakin näin vaalien alla. Kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen huomioi virkamiespuheenvuoron poliittisuutta kritisoineessa kirjoituksessaan, kyse on lopulta arvovalinnoista; pääoma- ja ansiotuloveroja maksavat suhteellisesti enemmän hyvätuloiset, pienituloiset hyötyvät puolestaan enemmän palveluista ja tulonsiirroista sekä maksavat suhteellisesti enemmän kulutus- ja haittaveroja.

Olli Toivanen

Ekonomisti